Jäsenten oma sivu

Tälle sivulle lisätään jäsenten omia kirjoituksia valokuvien kera. Jokainen voi lähetellä juttuja omilta lomareissuiltaan. Lähetelkää juttu normaalissa tekstimuodossa esim. Wordilla kirjoitettuna. Jollei omia juttuja ole, niin pidetään tässä sivulla vaikkapa vitsipalstaa. Lähettäkää niitä joko palautesivun kautta tai osoitteella: lehti@sfc-pks.net Parhaat jutut julkaistaan vaikkapa lehdessämme.

Tätä sivua on viimeksi päivitetty 01. helmikuuta 2007

Kotisivu Ylös Menneitä muistellen Jäsenten sivu Tulevaa pohtien


UUSIA JÄSENIÄ JA HEIDÄN AJATUKSIAAN

”Poeka, kyllä sinunkin pitää liittyä karavaanareihin!”

Niin siinä sitten kävi, että meistäkin taisi tulla karavaanareita. Ei se kovaksi yltynyt, pilkkujakin nostanut, kuume hellittänyt ilman vaununostoa. Niin sitä sitten pyydettiin Veikko-pappa avuksi ja suunnattiin perjantaina aamulla JyväsCaravanille. Tarjontaan tutustuttuamme pidimme neuvottelutuokion kotonamme Leppävedellä ja ajoimme takaisin JyväsCaravanille. Sieltä se sitten lähti mukaan, huollon jälkeen tietysti, Solifer 550 DLX Nordica.

Pappa tohkeissaan siivosi melkein koko vaunun, Hemmon viritellessä muuten ja minun sukkuloidessa Väinön hoidon ja tarpeellisten tavaroiden etsiskelyn välillä. Yhteistyö tuotti tulosta ja illalla pääsimme matkaan. Sinikka-mummu odotteli jo meitä Siilinjärvellä Vilman ja Valman (Veken ja Sinikan koirat) kanssa. Teimme treffit Lapinlahdelle.

Vietimme ensimmäisen yömme Lapinlahdella Matin ja Liisan aseman pihassa, junien ryskyttäessä ohi n. 30m:n päästä tuntuen koko vaunun kaatuvan. Aamulla jatkoimme matkaa Iisalmeen Koljonvirran Rompepäiville. Mikäs matka se olisi, jos kaikki toimisi kuin ajatus, joten jo meidän jääkaappimme aiheutti päänvaivaa. Sen kaasusytytys reistaili ja sähkölläkään se ei viilennyt. Viimein Hemmo kuitenkin sen jotenkin sai toimimaan ja saimme ruuat kylmään. Keksimmepä illan viilentyessä jopa senkin, että myyjän puheista huolimatta vaunussamme on harmaavesisäiliö, eikä suinkaan suora putki ulos, kuten hän kertoi.

Koljonvirralle olivat eksyneet myös Jaska ja Irja sekä Pekka ja Sohvi. Jaska ja Irja pistäytyivät tutustumassa uuteen ”kotiimme” ja istumassa iltaa ulkotulien loisteessa. Myöhemmin illalla olimme kaikki porukalla riihitansseissa ja nauttimassa hieman viilentävää juomaa leirintäalueen terassilla. Terveisiä heille ja kiitokset seurasta.

Niinpä me sitten teimme kuten Romu Tare, eräs karavaanari numerolla 25000 ja risat, sanoi: ”Poeka, kyllä sinunkin pitää liittyä karavaanareihin!” Ja niinhän me teimme, numero on kyllä varmaan melkein 100 000 suurempi kuin Tarella.

Väinö, Katja ja Heikki sekä karavaanarikoirat Pontus ja Elli


Kommelluksia Veikko Ja Sinikka Lindlöfin Hämeen/ Etelä-Savon kierroksella Elokuussa 2005

Elokuun loppupuolella Keskiviikkona 24. päivä lähdimme yhdistetylle lomamatka ja tarvike/varaosa ostosreissulle Tampereen-Lahden seudulle.

Ajelimme ensimmäisenä iltana Keuruulle. Muistimme, että suunnilleen Keuruun ja Mäntän puolessa välissä on eräällä suurella levikkeellä kioski, jonka piha-alueella voi yöpyä. Levike sijaitsee erään sillan pielessä (nimeä en muista). Kioskin pihassa on Keuruun Sähkön ylläpitämä tolppa, jossa on mittaristo ja sähkön myyntipiste, josta voi kolikoilla ostaa sähköä. Kaikkiaan sähköpistokkeita on 6 kpl. Myyntipiste toimii 1€ ja 20snt. kolikoilla. Pienin maksu on 60snt. Ennen kyseistä parkkipaikkaa pysähdyimme vain Äänekoskella ostoksille, ja hiukan ennen Keuruuta eräällä levikkeellä.
Saavuimme levikkeelle, ja huomasimme, että ei ole yhtään 1€:n  eikä 20snt:n kolikkoa, ja kioskikin oli juuri mennyt kiinni. No onneksi Mänttään oli vain noin 10km ja pari kilometriä ennen oli kauppa josta kyseisiä kolikoita saimme. Ja takaisin parkkipaikalle. Tässä vaiheessa huomasimme myös, että auton sähköpistorasiaan tulevaa johtoa, ei löydy mistään. Muistin varmasti laittaneeni sen kuitenkin mukaan. No ajattelimme sen pudonneen edelliselle levikkeelle, ajoimme 20 kilometriä takaisin, ei löytynyt. Tässä vaiheessa tuumimme, että ei kannata ainakaan Äänekoskelle ajaa sitä hakemaan. Mikä nyt avuksi? Olisihan se pitänyt välähtää jo ennen tätä turhaa lenkkiä. Jatkojohto ikkunan raosta sisään, ja siitähän sitä virtaa TV:n katseluun, lataukseen ja kahvinkeittoon. Näin vietimme eka yön ja rauhallinen oli paikka nukkua. Kannattaa hyödyntää esim. Tampereelle mennessä.

Heräilimme aamulla, ja toivoimme, että kommellukset loppuvat. Näin kävikin, mutta kyllä ne töpeksii toisetkin. Tarkoituksenamme oli ottaa kuva n. 65-70km/h ajavasta kuorma-autosta/rekasta. Kyseisessä yhdistelmässä yhtään perävaloa ei toiminut. Hyvä tuuri sattui, kun kuvaa otettaessa edellämme ajaneesta jonosta henkilöauto lähti ohittamaan "keltaisilla viivoilla". Tuli 2 kärpästä yhdellä iskulla. Joten karavaanareita parjataan paljon liikenteessä, ollaan teiden tukkoja j.n.e. Eli löytyy löytyy sitä huomautettaviaa toisistakin teiden käyttäjistä.
Ajelimme Tampereelle, suoritimme pakolliset ostokset Biltemalla ja Motonetilla. Muistimme myös johdon, joka oli hävinnyt.

Seuraavaksi yöksi ajelimme Lammille Tilkunpelto nimiselle SFC alueelle. Tämä paikka osoittautui ystävälliseksi, jossa vierailijat otettiin hyvin vastaan
Kaikki normaalit leiriytymismaksuun liittyvät kuuluivat hintaan. Ainakin miesten saunavuorolla oli sellainen tapa, että vierailijan täytyy kertoa vitsi. Joku juttu se multa taisi sitten löytyä. Rauhallisen yön jälkeen jatkoimme matkaa Villähteelle, jossa vierailimme Heinola Caravan liikkeessä ostoksilla. Voi vain todeta, että mitä sieltä ei löydy, ei karavaanari tarvitse.

Lahdesta jatkoimme matkaa Hirvensalmelle. Saavuimme Etuniemen SFC alueelle, jossa vietimme 2 päivää. Täällä oli vastaanotto myös "kotoinen" olisimme saaneet vaikka vapaan lavapaikan, mutta koirien takia otamme aina paikan niin, että ne voivat olla kytkettynä narussa, häiritsemättä toisia leiriytyjiä.
Etuniemessä on polkupyöriä, joita saa vapaasti käyttää, ja niinpä mekin ajelimme kylillä ostoksilla.
Etuniemestä lähdimme kohti Joutsaa, ja sieltä tuttua nelostietä pitkin kohti Viitasaarta.

Tässäpä tämä alkumatkan kommelluksia sisältänyt reissu lyhykäisyydessään.

Veikko ja Sinikka


Levike välillä Keuruu- Mänttä. Sähkötolppa oikealla.


Liikennettä ennen Tamperetta. Töpeksii ne muutkin.


SFC-Tilkunpelto Lammi.


SFC-Etuniemi Hirvensalmi.


Tuula ja Juhani Mertasen vaunumatka heinä-elokuun vaihteessa kesällä 2004

Heinäkuun lopulla Keski-Suomessa oli sateista. Sääennusteen mukaan Pohjanlahden rannikolla jatkui poutainen aurinkoinen sää. Niinpä lastasimme vaunuun välttämättömät vaate- ja elintarvikkeet ja ajelimme perjantain aikana Tuulan entiseen kotikaupunkiin Kurikkaan. Pitkämönrannan leirintäalueelle majoituttuamme tutustuimme Kurikan keskustan nähtävyyksiin. Paljon oli Tuulan mielestä kaupunki muuttunut kolmenkymmenen vuoden aikana.

Seuravana päivänä matka jatkui kohti rannikkoa kohteena Kristiinankaupunki. Ajoimme vaunun parkkiin Pukinsaaren leirintäalueelle katselimme kaupungin nähtävyyksiä. Löysimme mm. kissanpiiskaajankujan (kuva) sekä kalasavustamon, josta ostimme savustettua merilohta. Ajelimme vielä Närpiön suuntaan jossa huomio kiinnittyi valtavan suuriin kasvihuoneisiin joissa kasvatetaan suurin osa Suomen tomaateista. Kirkonmäellä ihmettelimme hevostalleja joita ensin luulimme aitoiksi (kuva). Illalla vaunulle palattuamme olikin sopivasti nälkä ja savulohi maistui tosi hyvälle 

Yön yli nukuttuamme aamupalan jälkeen kiinnitimme vaunun koukkuun ja suuntasimme Subarun keulan etelää kohti. Jätimme vaunun parkkiin Yyterin pysäköintialueelle ja katselimme Porin ja sen ympäristön nähtävyyksiä. Porissa saimme niskaamme pienen sadekuuron, muuten sää oli koko matkan ajan aurinkoinen ja osin jopa helteinen. Seuraavaan yöpymispaikkaan Poroholman  leirintäalueelle ajelimme kiireettömästi illan aikana. Siellä olimme parkissa kaksi yönseutua ja päivisin tutustuimme nähtävyyksiin. Vanha Rauma (kuva) tuli tutuksi, samoin Olkiluodon ydinvoimala.

Raumalta matka jatkui rannikkoa seuraillen Mussalon leirintäalueella jossa vierähti mukavasti pari vuorokautta. Katselimme Kustavin, Naantalin ja Turun nähtävyydet. Turun linna katseltiin ulkoa ja sisältä (kuvat).  Mussalossa (kuva) saunoimme, uimme ja jahtasimme minkkejä. Tai tarkemmin sanottuna minä jahtasin, vaimo seurasi sivusta. Läheisestä saaresta oli uinut rantaan neljä minkkiä. Huomasin ne vaunun ikkunasta. Pyyntivereni kuohahti ja hyökkäsin ulos miettien, mistä löytäisin kättä pitempää aseeksi. Onneksi auton takakontissa repussa oli retkikirves, jonka hamaralla onnistuin päästämään yhden minkin päiviltä. Silloin muutkin alueen karavaanarit ja aluevahdit havahtuivat ja alkoi yleinen minkkijahti aseina lapioista haaveihin. Yksi minkeistä erehtyi uimasille ja sen maallinen vaellus päättyi aluevahdin lapion iskuun laiturin viereen. Eloon jääneet minkit arkiintuivat ja pötkivät pakoon kivien koloihin eikä niitä sen jälkeen nähty. Jälkeenpäin harmitti, ettei siinä pyynnin hurmiossa huomannut ottaa kuvia.

Mussalosta Turkuun päin ajellessamme naureskelimme eräässä vaiheessa että ”ollaaks nyt Lemulla vai Lemussa”. Suomesta löytyy metkoja paikannimiä sieltä täältä. Turusta seurailimme Hämeen Härkätien viitoitusta seuraavaan yöpymispaikkaan Viralaan Hämeenlinnan eteläpuolelle. Suosittelen Härkätien ajamista kaikille karavaanareille, jotka eivät ole ennen sitä tehneet. Mutkaisella kapealla hiekkatiellä vaunu perässä kiire unohtuu. Hämeenlinnassa kävimme tervehdyskäynnillä tyttären perheen luona, yövyimme ja ajoimme seuraavan päivän aikana kotiin Kannonkoskelle.

Tuula & Jussi


 

• Ylös • Menneitä muistellen • Jäsenten sivu • Tulevaa pohtien •